Ystävälläni Eleviinalla (nimi muutettu) on ongelma: perheen teinin kanssa on sovittu tietyistä asioista, mutta niistä tuntuu olevan kovin vaikea pitää kiinni.

Esimerkiksi että karvat kerätään lavuaarista roskikseen, sukat lattialta pyykkikoriin, ja tiskit pöydältä tiskikoneeseen.  

“Älä jaksa niuhottaa” tai “Mä hoidan ens kerralla” ovat aika tyypillisiä vastauksia kun asiasta huomauttaa. Ei kuulemma pää meinaa kestää kun jatkuvasti pitää nalku… tai siis kerrata. 

Ei auta vaikka sanoo, että “Mieti nyt jos vaikka mulle tapahtuu jotakin, kuka sun jälkiä sitten täällä siivoaa? Hukut kohta 💩aan.” (Pelottelu)

Eikä “Saisit mut hyvälle tuulelle niin pienellä asialla”. (Vetoomus)

Tai “Tilataanko tänne siivooja ja sä maksat siitä puolet?” (Uhkailu, saattaa toimia hetkellisesti, ja siihen vastataan, että “Kiitti kun muistutit, parannetaan toimintaa”, joka ei käytännössä tarkoita mitään.)

Eikä auta edes pleikkaohjaimeen liimattu muistutuslappu, että pelaaminen alkaa vasta kun hommat on tehty. (Jatkuva hienovarainen muistuttelu). Siihenkin pitää oheistaa vähintäänkin jäkättävä katse.

Lahjontaan ei voida lähteä, koska ensin pitäis olla säällinen perustaso ylitettäväksi. Kyllä nyt (hyvänenaika) aikasen ihmisen pitää osata jälkensä korjata ilman sanomistakin.

Markkinointi-ihmisenä rupesin miettimään, josko viestintää voisi muokata nalku… kertaamisesta johonkin muuhun suuntaan ja kysyin, mikä olisi teinin mielestä kauheinta maailmassa.

“Hän on suhtautuu aika intohimoisesti Amerikan presidentinvaaleihin, nyt kun se oranssi pelle pyrkii jatkokaudelle. Kaveripiiriin kuuluu kuulemma aika monta muuta jota pelottaa miten maapallon käy jos tämä meno jatkuu vielä 4 vuotta lisää. Ja onhan se ihan kamalaa, ettei ne saa tota tautiakaan kuriin siellä. Hän on miettinyt, että jos vaikka lähtisi sinne opiskelemaan tai jotain, mutta näillä näkymin voi mennä vuosia ennen kuin sellaista voi edes ajatella.”

“No entäpä jos kertoisit, että jos näitä muutamia asioita ei muka saada kuntoon, niin jokaisesta pöydältä korjatusta astiasta lahjoitat hänen puolestaan vitosen Trumpin vaalikampanjalle, ja julkaiset sen somessa?” 

Ei ole kuulemma tarvinnut sen koommin kerrata. Teini osti heti. 

Mulle kerrottiin, että humoristinen ote auttoi, ja se, ettei sit kuitenkaan tiedä onko uhkaus ihan tyhjä.

Löytyykö sun viestinnästä riittävän houkuttelevia syitä ostamiseen, kuten vaikka sellainen iso menetys, jota ei oikein uskalla riskeerata? (Jos ei, anna kun autan suakin.)

Hyvät viikonloput aurinkoisesta Espoosta!

//Eveliina

PS. FB-ryhmässä ruvetaan piakkoin pyörittämään säännöllistä ohjelmaa (pakko sanoa tää nyt ääneen, niin en jää ikuisiksi ajoiksi pyörittelemään pelkästään ideatasolla. Käykö sulle koskaan niin?

Niin siis piti kysymäni, että tuutko katsomaan?