Eeva on mun asiakas. Juteltiin hänen kanssaan maanantaina mm. siitä kun ois niin kiva saada seuraajanumeroita kasvamaan.

Tiedän tunteen, koska minusta se ehkä "todistaisi jotain".

Mutta silti isompi juttu kuin pelkkä määrä on se, että ne ois OIKEITA tyyppejä ja oikeista syistä. Kun myydään jotain (tuotteita, palveluita, ideologiaa, ajatuksia), ne ois hyvä olla sellaisia, joiden voi joskus kuvitella muuttuvan asiakkaiksi, elleivät ole jo.

Meillä tahtoo olla ajatus, että ihan jokainen vastaantulija jolla on syke ja lompakko kävis siihen sapluunaan, mutta todellisuudessa se ei mee ihan niin. (Luulen, että jokainen meistä on jossain vaiheessa Kelan asiakas, mutta siinäpä ne koko kansan palveluntarjoajat taitaa olla?)

Pari tarinaa joita me kerrotaan itsellemme.

Kolmas on “epäonnistuminen”, josta mua muistutettiin niin ikään tällä viikolla.

Tunnustan, että se Pännii kun juttelee käytännöllisesti katsottuna issesseen esim Instagramissa, kun ois niin kiva, että joku joskus kommentoi. Sanois ees jotain. 

Ja sitten huomaa, että ainiinjoo - oon kelannut tässä kymmeniä kuvia ja napsutellut sinne tänne sytämmiä ilman yhtään kommenttia…  (et oisko täs nyt siis joku metsäjuttu takana tjsp) 

Mutta sit yhtäkkiä jonain päivänä juttu jatkuu jonkun kanssa jossain kulissien takana, ja saatkin tietää postanneesi jotakin jolla on ollut iso vaikutus yhden tai useemman ihmisen elämään. 

Ja sitä nyt ei ainakaan voi pitää epäonnistumisena.

Vai mitä oot mieltä Friend? Eikös se oo se mihin me pyrittiin.

Viikonloppuja sinne!

//Eveliina

PS. Kollegani Sannan tavoitteesta (1000 tilaajaa YouTubessa) puuttuu enää muutamia. Oisitko sä yksi niistä? 

PPS. Tiistain #some15-lähetyksessä ruvettiin laatimaan sankaritarinoita. Joko sulla on sellainen kirjoitettuna auki?