Luulisi, että kun makaa pari viikkoa lähes liikuntakyvyttömänä sohvassa, niin siinä ehtisi miettiä kaikenlaista. Synnyttää ja hautoa niin mahtavia ideoita, että niillä muutetaan koko maailma. Kun ei ole kiire mihinkään ja silleen.

Harmi vaan, että hiljaisuuteen yhdistyi tajunnan räjäyttävä hermosärky, joka blokkasi aika tehokkaasti kaiken järjellisen toiminnan. Ajattelun sijaan koitin keksiä mahdollisimman tehokkaita häiriötekijöitä etten kiinnittäisi huomiota koko asiaan. Esim. Yhdysvaltain presidentinvaaliväittelyn katsominen suorana aamuyöstä on sellainen - parhaasta päästä! Varmaan koska adrenaliini on maailman tehokkain kipulääke.

Siinä ohessa googlettelin “kuinka irroittaa alaraaja sotkematta koko olohuonetta”. (Että jos ihmettelit miksi se löytyy trendaavista hakusanoista, tässä sulle syy.) Olin jo tilaamassa meille lasermiekkaa, kun joku mainitsi, ettei ne kiinalaiset välttämättä toimi niin hyvin kuin väitetään. Ainakaan tällaisessa käytössä. 

Jäi sekin sitten.

Onneksi nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että pääsen muuttamaan sohvalta kylmäkallen vierestä takaisin lämpimän aviomiehen kainaloon yöksi. Samalla voi vähän reflektoida, eli pohtia oliko tässä joku opetus.

Kannattaa syödä hapankaalia, että vatsa kestää paremmin lääkkeitä?

(Tottakai kannattaa, mutta se ei ollut se.)

Lääkäreillä tuppaa meneen arvailuksi mimmonen hoito vois toimia? (Joo, ei sekään.)

Jos sulle on kulkeutunut vaikka jonkun ruokalähetyksen mukana muotoiltavia kylmäpakkauksia, ne kannattaa laittaa talteen, koska niitä voi myös lämmittää?

(Tää on hyvä vinkki, mutta mites tää nyt liittyy sun uutiskirjeaiheisiin?)  

Kipu. (Pain point.)

Tää se on: Sitä motivoituneempi ihminen on tekeen päätöksiä ja investoimaan aikaa, rahaa - ihan mitä tahansa - sen poistamiseksi, mitä kovempi se on. 

(Mä esim olisin kivun ollessa pahimmillaan ollut valmis uhraamaan vaikka esikoiseni... paitsi totta, eihän mulla oo lapsia.)

Kyse on vaan siitä, tiedetäänkö me täällä tuottajapäässä mikä se todellinen tuska on, onko ne mahdolliset seuraukset todella menneet jakeluun, ja miten me viestitään se.  

(Elokuvassa tää on se kohtaus jossa kerrotaan mitä todellisuudessa on pelissä jos ei sankari nyt ryhdistäydy).

Ei siitä mitään leffatasoista draamaa tarvi kehitellä, mutta jos rumat, pelottavat uhkakuvat jotenkin liittyy sun alaan Friend, niin sitä kyllä kannattaa miettiä.

Ens viikolla taas vähemmän mustaa huumoria. Lupaan!

//Eveliina