Aihe: Tarinat ja talous

Hollywood ja bollywood ja mitä näitä nyt on - tarinatehtaita maailmassa - ei oo ainoita tapoja tehdä tarinoilla pätäkkää. [Eli rahaa.]


Törmäsin alkuviikosta väittämään jota piti ruveta tutkimaan lisää. Arvaappa mitä löysin:

2009 joukko amerikkalaisia sellaisten tyyppien kuin Rob Walker (journalisti) ja Joshua Glenn (kirjailija) johdolla sai idean testata käytännössä miten tarina vaikuttaa esineestä maksettavaan hintaan.

Syntyi projekti nimeltä Significant Objects: hankitaan pihakirppiksiltä jonninjoutavaa roinaa halvalla, laaditaan esineiden ympärille tarina ja laitetaan ne myyntiin Ebayhin. Sillä se selviää. 


Löytyi kaikenlaista krääsää, jonka keskihinnaksi tuli reilu dollari - ml. kuvan apina-käsinukke. Ne jaettiin tekstinikkareille, jotka laativat tarinat niiden mukaan. Tässä yksi esimerkki:

Franz Kafkan kuollessa tuberkuloosiin vuonna 1924 hänen omaisuutensa käsitti monia julkaisemattomia käsikirjoituksia ja henkilökohtaisia ​​esineitä, jotka kaikki uskottiin kirjailija Max Brodille, jonka Kafka oli nimittänyt perintönsä toimeenpanijaksi. Testamentissaan Kafka käski Brodia polttamaan kaikki käsikirjoituksensa, mitä toivetta Brod päätti uhmata. Henkilökohtaisiin tavaroihin liittyen ei annettu ohjeita. 


“Oikeudenkäynnin” lisäksi Kafka työskenteli kuolemansa aikaan myös toisen käsikirjoituksen parissa. Sen työnimenä oli alustavasti Metamorphosis II: Monkey Puppet - “muodonmuutos II - apinanukke”.  Kirja jatkoi ykkösosan tarinaa Samsa-perheen surrealistisista kärsimyksistä. 

Sen jälkeen kun Gregor torakka on kuollut ja herra ja rouva Samsa ovat helpotuksekseen havainneet tyttärensä Greten kukkean nuoren vartalon ("he olivat tulleet siihen tulokseen, että pian olisi aika löytää hänelle hyvä aviomies") ykkösosan viimeisillä sivuilla, Metamorphosis II jatkuu kymmenen vuotta myöhemmin.

Grete Rosenzweig, omaa sukua Samsa, on tyytymätön kotirouva ja lempeä kolmen lapsen äiti Prahassa. Avauskappaleessa Grete Rosenzweig herää levottomasta unesta huomaamaan, että hänestä on tullut muhkea nukke, joka kuuluu hänen surkealle ja epäkiitolliselle kuusivuotiaalle pojalleen Adolfille. Kun nuori Adolf aloittaa systemaattisen lelujensa sadistisen tuhoamisen, Grete pohtii millainen lähestymistapa vanhemmuuteen hänellä on ollut ja Jumalan poissaoloa. 


"Franzin olisi pitänyt nimittää toinen teloittaja, jos hän oli ehdoton siinä, että hänen ohjeitaan noudatetaan", Brod kirjoitti myöhemmin. "Mutta kun luin apinanukkea, näin heti tavan kunnioittaa hänen toiveitaan." 


Tällä tavalla Metamorphosis II: Monkey Puppet menetettiin iäksi, samoin kuin useita sivuja Kafkan päiväkirjasta, joissa Brodin vaimoon viitattiin "tylsänä ihmisenä". Vain itse nukke on jäljellä, hiljaa todistamassa taiteen rajoituksista.

 

(Dara Horn, oma suomennokseni) lähde: significantobjects.com 

Mua kiinnostaisi kovasti tietää myös mikä oli se tarina jonka tämän ostaja itselleen kertoi. Viitisen kymppiä - olkoonkin taaloissa - on sinänsä aika kova hinta näin lyhyestä novellista.

Sen tiedän, että kaikilla meillä ihmisillä on tarve olla osa jotain tarinaa ja joku niitä kertoo koko ajan jossain. Sun kilpailijatkin ehkä. Kandee varmaan tarkistaa.


[Nimittäin ei se rima ihan hirveen korkeella oikeesti ole, jos nyt vaikka mietit tota edellistä esimerkkiä ja sen vaikutusta.]

Ainakin sun asiakkaat kertoo niitä itselleen, että ihan rohkeesti vaan Friend ottamaan koppia siitä nyt myös! Hushus!


[Paitsi unohda se jonninjoutava roina, joohan!]

Facebook-ryhmästä löytyy apua siihen tarinankerronnan tekniseen puoleen ja mä autan tietty myös jos vaikka vastaat tähän viestiin!

Viikonloppuja!

//Eveliina 


Palvelun tarjoaa:
GetResponse