Franz Kafkan kuollessa tuberkuloosiin vuonna 1924 hänen omaisuutensa käsitti monia julkaisemattomia käsikirjoituksia ja henkilökohtaisia esineitä, jotka kaikki uskottiin kirjailija Max Brodille, jonka Kafka oli nimittänyt perintönsä toimeenpanijaksi. Testamentissaan Kafka käski Brodia polttamaan kaikki käsikirjoituksensa, mitä toivetta Brod päätti uhmata. Henkilökohtaisiin tavaroihin liittyen ei annettu ohjeita.
“Oikeudenkäynnin” lisäksi Kafka työskenteli kuolemansa aikaan myös toisen käsikirjoituksen parissa. Sen työnimenä oli alustavasti Metamorphosis II: Monkey Puppet - “muodonmuutos II - apinanukke”. Kirja jatkoi ykkösosan tarinaa Samsa-perheen surrealistisista kärsimyksistä.
Sen jälkeen kun Gregor torakka on kuollut ja herra ja rouva Samsa ovat helpotuksekseen havainneet tyttärensä Greten kukkean nuoren vartalon ("he olivat tulleet siihen tulokseen, että pian olisi aika löytää hänelle hyvä aviomies") ykkösosan viimeisillä sivuilla, Metamorphosis II jatkuu kymmenen vuotta myöhemmin.
Grete Rosenzweig, omaa sukua Samsa, on tyytymätön kotirouva ja lempeä kolmen lapsen äiti Prahassa. Avauskappaleessa Grete Rosenzweig herää levottomasta unesta huomaamaan, että hänestä on tullut muhkea nukke, joka kuuluu hänen surkealle ja epäkiitolliselle kuusivuotiaalle pojalleen Adolfille. Kun nuori Adolf aloittaa systemaattisen lelujensa sadistisen tuhoamisen, Grete pohtii millainen lähestymistapa vanhemmuuteen hänellä on ollut ja Jumalan poissaoloa.
"Franzin olisi pitänyt nimittää toinen teloittaja, jos hän oli ehdoton siinä, että hänen ohjeitaan noudatetaan", Brod kirjoitti myöhemmin. "Mutta kun luin apinanukkea, näin heti tavan kunnioittaa hänen toiveitaan."
Tällä tavalla Metamorphosis II: Monkey Puppet menetettiin iäksi, samoin kuin useita sivuja Kafkan päiväkirjasta, joissa Brodin vaimoon viitattiin "tylsänä ihmisenä". Vain itse nukke on jäljellä, hiljaa todistamassa taiteen rajoituksista.
(Dara Horn, oma suomennokseni) lähde: significantobjects.com
