Muutama vuosi sitten osallistuin (jälleen kerran) yhdelle verkkokurssille, jonka aiheena oli tavoitteiden asettaminen ja miten ne saavutetaan. Lähestymistapa oli kuitenkin uusi: mitattavat asiat olivat prioriteettilistalla vasta tunteiden jälkeen.

Se kuulosti musta ehkä vähän huuhaalta, mutta päätin suhtautua ajatukseen avoimin mielin ja valitsin itelleni sanan. Käytin alkuperäiskieltä, koska sitä oli vähän vaikee kääntää suoraan suomeksi: connected. (Kytketty? Juu ei.)

Upotin sen kuvaan josta tein kännykkään taustakuvan, ettei vaan huku mielestä.

Muutama viikko sen jälkeen sain idean, että mitä jos koittais haalia seudun naisyrittäjiä kasaan vaikka säännöllisen epäsäännöllisiin tapaamisiin. Jokunen niitä pidettiinkin sitten.

Muitakin ideoita syntyi, kun kysyi itseltään aina välillä, että mistä syntyisi sellainen kytkeytynyt olo.

Ja tuntuuko siltä, että oon ihan kytköksissä mun kehoni kanssa.

Voin kertoa, että avioliittokin parani kun tieten tahtoen pidin yhteyttä Puolisoon. Sikäli sattui hyvään saumaan, että oltiin lähestymässä yhtä noista 7 vuoden välein osuvista kriisivaiheista aikalailla niihin aikoihin. Sitä ei meinaan sitten tullut lainkaan vaan päinvastoin.

Aina ei vuodenvaihteen fiilikset ole olleet ihan niin optimistisia ja sanoiksi on valikoitunut jotain aivan muuta, kuten vaikka hyödyllinen. Viime vuonna halusin kokea taas ylpeyttä asioista joita teen.

Molemmat toimi mainiosti. Monta tavoitetta täyttyi.

Tän vuoden teemaksi valikoitui mulla ilo ja hienosti on alkanut mm. ulkoilemalla, jammailemalla bodygrooven tahtiin ja uusilla työhön liittyvillä haasteilla. Ekaa kertaa historiassa ollaan Puolison kanssa virallisesti työkavereitakin nyt, kun firma teki niinkin radikaalin toimenpiteen, että ryhtyi hiilineutraaliksi - alansa ensimmäisenä Suomessa. Siinä vaiheessa totesin, että mun on nyt pakko tulla teille töihin, koska nyt kun firma täyttää 20 vuotta, siitä on aika tehdä brändi.

Sitä on ILO työstää!

Kerroppa mulle Friend, mikä on sun vuoden 2021 teema?

Ilon kautta,
Eveliina